Esittelyssä

Alueellinen, ammatillinen, työelämälähtöinen kouluttaja

Lue lisää

YmpäristönhoitajakoulutusKosteikotVesistöjen kunnostaminen ja hoitaminen

Biokaasulaitosyhteistyö tai -yhteisinvestointi ratkaisuna ravinteiden tehokkaampaan hyödyntämiseen

30.11.2017

Kasvintuotanto ja kotieläintuotanto eriytyvät toisistaan. Se on johtanut ravinne-epätasapainoon alueiden välillä. Suomessa on tunnistettu alueet, joilla on fosforiylijäämää suhteessa alueen kasvintuotannon tarpeeseen. On tunnistettu tarve jalostaa lantaa helpommin kuljetettavaan muotoon ja siirtää lantajakeita alueilta toisille. Tämä vaatii suuria investointeja ja tahtotilaa. Onneksi suuret linjat ovat (vielä) virkamiesten ja poliitikkojen päänvaivoja ja viljelijä voi keskittyä aivan oman tilansa ravinnetehokkuuteen. Viljelijänkin kannattaa kuitenkin tiedostaa kotiseutunsa ravinnetilanne. Kun sen tunnistaa, pystyy miettimään, kuinka tietoa voi hyödyntää omassa viljelyssä. Uskon, että viljelijät voivat paikallisesti jopa hyötyä ravinnerikkaudesta, kunhan on vain tahtoa ja ratkaisut tilojen väliseen yhteistyöhön etsitään.

Biokaasulaitos ratkaisuna typen ja fosforin tehokkaaseen hyödyntämiseen

Nykyiseen ympäristösitoumusjärjestelmään moni kotieläintilallinen ei päässyt osalliseksi, sillä ehdot kiristyivät aiempaan ympäristökorvausjärjestelmään verrattuna. Minua itseäni syyhyttää päästä arvioimaan biokaasulaitoksen järkevyyttä kohteeseen, jossa lantaa muodostuu peltoalaan nähden paljon ja lähellä sijaitsee lannan ravinteista kiinnostuneita kasvinviljelytiloja. Tällaisia tiloja on varmasti ainakin Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Näillä alueilla on selvitysten mukaan fosforiylijäämää, mutta nämä alueet ovat myös vahvaa kasvintuotantoaluetta. Tilojen välisellä yhteistyöllä saadaan varmasti etuja kaikille osapuolille, mukaan lukien viljelijät ja ympäristö.

Vuonna 2021-2022 alkavan tukikauden osalta ei vielä tiedetä, missä muodossa ympäristösitoumusjärjestelmä jatkuu. Itse löisin vetoa sen puolesta, että fosforilannoitusrajat eivät ainakaan löysty. Fosforin tasaisempaan jakautumiseen kotieläin- ja kasvintuotannon välillä lienee tarjolla niin keppiä kuin porkkanaakin. Luonnonvarakeskus on ehdottanut alueellisia lannan prosessointitavoitteita. Jotta tulevista järjestelmistä pääsee hyötymään, kannattaa pohdinnat lantaravinteiden liikkeelle laittamiseksi aloittaa jo nyt.

Typestä kotieläintilojen ei kannata luopua, mutta fosforiylimäärästä olisi joissain tilanteissa hyötyä päästä eroon. Biokaasutetussa lannassa kasveille käyttökelpoista typpeä on enemmän kuin raakalannassa. Siis pelkällä biokaasutuksella lannan typpi/fosfori-suhdetta voidaan nostaa ja käytännössä saadaan lannasta enemmän liukoista typpeä pellolle, rajoittipa lannoitusta sitten nitraattidirektiivi tai fosforilannoitusraja. Lisäksi mädätteestä voidaan biokaasuprosessin jälkeen erottaa fosforirikasta kuivajaetta ja kuljettaa sitä tilan kauimmaisille pelloille tai sen ulkopuolelle.

Biokaasulaitoksen hyöty rakentuu monesta tekijästä

Ravinnehyötyjen takia olisi hienoa nähdä erityisesti luomukasvintuotantotilojen ja kotieläintilojen yhteistyötä entistä enemmän. Energianäkökulmasta luomutilan viherlannoitusnurmi olisi erityisen tuottavaa lisäsyötettä lannan joukkoon. Samalla estettäisiin viherlannoituksen ravinteiden huuhtoutuminen talven aikana pois pellosta, kun ravinteet varastoitaisiin mädätevarastoissa. Tästä innovaatiosta hyvä esimerkki on Palopuron agroekologinen malli.

Tukijärjestelmän keilarataa kiertelevät viljelijät ovat saattaneet huomata, että kotieläintilalle ostettuja epäorgaanisia lannoitteita voi siirtää eläinten ruuansulatuselimistön ja biokaasulaitoksen kautta kasvintuotantotilan luomupelloille. Tässä tilanteessa lannalle muodostuu arvo: kotieläintila voi luopua lannan ravinteista, jos tilalle voidaan ostaa epäorgaanisia ravinteita. Kuitenkin luomukasvinviljelijälle ravinteiden hankinta kotieläintilalta voi tulla edullisemmaksi, kuin vaikkapa liha-luujauhosta valmistetuissa rakeissa.

Kehittynyt teknologia mahdollistaa uusia tuotteita maatilakokoluokassa

Teknologian kehitys on ollut viime aikoina nopeaa ja se mahdollistaa uusia asioita. Mainitsemani fosforirikas kuivajae voidaan nykyisen nitraattidirektiivin mukaan varastoida peltoaumaan ympäri vuoden, kunhan vain lannoitteen kuiva-ainepitoisuus on yli 30 %. Vielä kuivemmaksi separoitaessa saadaan kuivikekäyttöön soveltuvaa tuotetta. Tarjolle on tullut teknologiaa, jossa separointi kuivikelaatuiseksi saakka on huomioitu yhtenä biokaasulaitoksen moduulina. Energian lisäksi maatilan biokaasulaitos siis voi tuottaa typpi/fosfori-suhteeltaan tasapainoista nestemäistä lannoitetta, kuiviketta ja suoramyyntikelpoista luomulannoitetta.

Tilakoot kasvavat, teknologia kehittyy ja tukijärjestelmät huomioivat yhteistyömahdollisuudet entistä paremmin. Alueen eri toimijoiden välinen yhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia ja investointitukijärjestelmä taipuu maatilojen yhteisprojekteihin yllättävän joustavasti. Näistä syistä biokaasulaitosten takaisinmaksuajat lyhenevät koko ajan.

MMK Joona Piiralan artikkeli on alunperin julkaistu Envitecpolis Oy:n EnvitecBiokaasu Blogissa.